perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kaikki ne ovat…

Vuonna 1980, ollessani 15-vuotias, muutimme Helsingistä Lappeenrantaan. Olin innoissani elämänmuutoksesta ja samaan aikaan mieleni oli kipeä rakkaan Helsingin jäädessä taakse. Elin tuolloin jonkinlaisessa murrosiän hämmennyksessä, enkä oikein tiennyt kuka ja millainen olen. Sydämestäni toivoin, että muutto toiselle paikkakunnalle, uuteen kouluun ja kokonaan uusiin sosiaalisiin piireihin toisi selkeyttä elämääni. Murrosiän mukanaan tuomista haasteista huolimatta, olin varsin hyväkäytöksinen, kohtelias, sosiaalisesti avoin ja muut huomioon ottava nuorimies. Olisin niin mielelläni toivonut saavani hyvän alun uudessa tilanteessa. Ajattelin, että muuton ansiosta elämässäni kääntyisi nyt uusi puhdas sivu - tabula rasa.

Ensimmäisenä koulupäivänä astelin varovaisen myönteisin ajatuksin Armilan yläasteen pihamaalle. Kysellen löysin tieni oikeaan luokkaan, tosin ihan viime hetkellä. Tietenkin siinä vaiheessa vapaana oli enää eturivin paikkoja, jotka ovat aina tuottaneet minulle suurta tuskaa. Luonteeni nyt vain oli, ja on edelleen, sellainen, että mieluiten istuisin paikalla, josta voisin tarkkailla kaikkea sitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Koen aina pientä ahdistusta, kun selkäni takana on ihmisiä. Tuntuu siltä, kuin en kontrolloisi tilannetta. Siinä minä sitten istuin eturivissä kaikkien muiden arvioitavana. Vielä vähän lapsenkasvoinen, isokokoinen ja ihan komea uusi oppilas. Kun luokanvalvoja saapui luokkaan ja oli tervehtinyt meitä oppilaita, hän käänsi huomionsa minuun. Vaikka olinkin ainoa uusi oppilas luokassa ja istuin melkein opettajan pöytää vastapäätä, hän kysyi, missä on uusi HELSINKILÄINEN oppilas. Kun nostin käteni pystyyn tunnustaakseni hänen antamiensa tuntomerkkien mitä ilmeisemmin sopivan parhaiten minuun, alkoi tapahtua asioita, jotka vieläkin muistan liiankin hyvin. Varsin epäsiistiltä näyttävä, pienikokoinen miesopettaja säntäsi eteeni, s-kirjainta erikoisesti suhauttaen esitteli itsensä ja ojensi kätensä minua kohden. Kohotin takapuoltani kohteliaan muodollisesti tuolistani, tartuin ojennettuun käteen ja vastasin hänen tervehdykseensä esittelemällä itseni. Tämän jälkeen koko luokka kuuli hänen mielipiteenään, millaisia kaikki helsinkiläiset ovat. Adjektiiveistä mieleeni jäivät ainakin seuraavat: epäkohtelias, veltto, itseriittoinen ja kaiken lisäksi sanaa raggari käytettiin synonyymina helsinkiläiselle. Lopuksi hän vielä kertoi, että kyllä hän minut vielä tavoille opettaa. Nykyisellä elämänkokemuksellani en jäisi sanattomaksi, vaan käynnistäisin dialogin, jonka avulla pyrkisin murtamaan minuun aiheettomasti lyödyt leimat ja stereotypiat. Pyytäisin, että minua arvioitaisiin tutustumalla minuun, antamalla mahdollisuus oppia tuntemaan todellinen persoonani, eikä kuvaa minusta luotaisi yleistysten ja ennakkokäsitysten perusteella. Mutta 15-vuotias minäni istui siinä etupenkissä itkua pidätellen käsittämättä, mitä oli tehnyt mahdollisesti väärin tai millä oli onnistunut provosoimaan aikuisen ihmisen noin primitiiviseen käyttäytymiseen. Siitä hetkestä vihasin syvästi koulua, sen auktoriteettejä ja koin oppivelvollisuuden viimeisen vuoden olevan syvältä, sieltä itsestään… En ollut koskaan ennen kokenut itseäni niin nöyryytetyksi.

Uskon sitkeästi vanhaan Ison Kirjan totuuteen siitä, että "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi…" Joten miten tämä 37 vuoden takainen kokemukseni on vaikuttanut parhaakseni? Ainakin olen oppinut inhoamaan yleistyksiä, stereotypioita, ennakkoasenteita ja oletuksia.

Kaikkihan sen tietävät, että kalliolaiset ovat punaviherpiipertäjiä, keski-ikäiset kristityt naiset ovat kukkahattutätejä, suomenruotsalaiset ovat syntyneet kultalusikka suussa, kehä kolmosen ulkopuolella asuvat ovat juntteja, akateemisesti korkeasti koulutetut elävät omassa kuplassaan, islaminuskoiset ovat terroristeja tai vähintäänkin raiskaajia, romanit työtävieroksuvia, venäläiset uusrikkaita öykkäreitä, vanhat piiat liian nirsoja, naisjalkapalloilijat lesboja, stuertit homoja, helluntailaiset tiukkapipoisia syntilistojen laatijoita, humaltuneet naiset miehenkipeitä, politiikot epäluotettavia, yksinhuoltajien lapset potentiaalisia luusereita, varattuihin miehiin ihastuneet huoria, lahtelaisilla on huono itsetunto, katoliset papit pedofiileja, helsinkiläiset ylpeitä, tasa-arvoista avioliittolakia vastustaneet homekorvaisia konservatiiveja, maahanmuuttokriittiset rasisteja…

Entäpä jos ihan oikeasti antaisimme toisillemme mahdollisuuden tulla näkyväksi omana, ainutlaatuisena persoonana. Ilman stereotypidoiden etuliitteitä ja ennakkoasenteiden adjektiiveja. Uskon, että voisimme silloin löytää toistemme persoonien kautta valtavia rikkauksia omaan elämäämme.

Mitäpä jos Kalliossa asuukin muitakin, kuin punaviherpiipertäjiä ja luultavasti voisin oppia punavihreän ideologian kannattajilta valtavasti. Voisin jopa huomata, miten monista asioista kannamme yhtä lailla huolta. Kuten siitä, millaisessa maailmassa seuraavat sukupolvet joutuvat elämään.
Samaa huolta kantanevat myös kukkahattutädit, jotka tuntuvat pahoittavan mielensä milloin mistäkin. Mutta miksi he pahoittavat mielensä ja mitä voisimme tehdä yhdessä paremman elämän eteen.
Uskon myös, että suomenruotsalaiset lähimmäiseni elävät ihan samojen lainalaisuuksien mukaan kuin me äidinkielenämme suomea puhuvatkin. Leipä hankitaan otsa hiessä ja lapset synnytetään kipujen saattelemana, on sitten äidinkielemme suomi tai ruotsi.
Kehä kolmonen ei ole raja, jonka pohjoisella puolella olisi sen huonompia ihmisiä, sen perusteella, että he asuvat maalla. Olemme samanarvoisia ihmisiä, joilla vain on erilainen asuinympäristö. Maaseutu tai urbaani kaupunkiyhteisö eivät ole joko parempi tai huonompi kasvualusta. Ne ovat erilaisia, mutta se, millaisia ihmisiä niistä tulee, riippuu sittenkin eniten niiden asukkaiden valinnoista.
Jokaisella meillä on ympärillämme jonkinlainen kupla, josta käsin katselemme maailmaa ja sen muita asukkaita. Ei vain akateemisilla ihmisillä.
Terroristeja ja raiskaajia löytyy monien eri ideologioiden, poliittisten katsantokantojen, uskontojen ja uskomusten kannattajista. Niihin syyllistyvät ihmiset, joiden on itse henkilökohtaisesti kannettava vastuu järkyttävistä teoistaan, eikä piilouduttava aatteidensa taakse.
Ahkeria työntekijöitä ja työnvieroksujia löytyy ihan yhtä lailla heimoihin tai rotuihin katsomatta. Ja turha on olla kateellinen, jos joku on menestynyt elämässään ja antaa sen näkyä.
Ja tuskin kaikki vanhat piiat ovat olleet liian nirsoja, vaan yksin eläminen voi olla harkittu ja tietoinen valinta. Eikä harrastuksien tai ammatin valinta määritä sukupuolista suuntautumista. Ja onhan homoseksuaaleilla lupa harrastaa ja tehdä työtä siinä missä heteroillakin. Humalaan saa juoda itsensä ilman seksuaalisia taka-ajatuksiakin, epäluotettavia ihmisiä on ihan varmasti kaikissa ammattiryhmissä, yksinhuoltajien lapset voivat olla aina myös potentiaalisia menestyjiä. Ja kun ihminen antaa himoilleen ja mielihaluilleen vallan, niin sitä voi ihastua vaikka ukkomieheen tai vaimoihmiseen, varsinkin jos ihastumiselleen saa vastakaikua.
Ei edes lahtelaisuus tarkoita automaationa huonoa itsetuntoa, ehkäpä meillä vain on tavallista enemmän itseironiaa. Pedofiilejäkin löytynee eri ammattiryhmistä, eikä teologinen pappiskoulutus ole sen enempää syy kuin estekään sille, että joku syyllistyy vakaviin rikoksiin. Helsinkiläinen itsevarmuus ei ole synonyymi ylpeydelle.
Konservatiivi voi olla varsin liberaali ja toisinpäin. Yhteiskunnallisille asioille tuleekin olla kriittinen, mutta kriittisyys ei automaattisesti tarkoita, että kriitikot olisivat jotakin kansanryhmää tai sen edustajia vastaan...

Itsekin helluntailaisena ja vielä pastorina uskon, että jos sinulla on rohkeutta tutustua minuun ilman ennakkoasenteita, et ehkä löydäkään syntilistojen laatijaa, vaan uskon sinun löytävän rakkaudesta armahdetun syntisen. Joten mitäpä jos kohdatessamme toisemme, antaisimme toisillemme mahdollisuuden. Näkisimme toisemme aidon persoonallisuuden. Avaisimme eteemme annetun tyhjän sivun kiinnostuneena, millaisen persoonan ja identiteetin toisistamme löydämme. Näin voisimme löytää toistemme kautta myös uutta itsestämme ja aito ja todellinen identiteettimme vain vahvistuisi.

Toivoisin, että olisin omien kokemusteni kautta oppinut, että olen valmis astumaan ulos omasta kuplastani ja näkemään jokaisessa kohtaamisessa toisen ihmisen lähimmäisenäni. Ihmisenä, persoonana, jolla on oma identiteetti, jota minä en määritä omien ennakkoasenteideni perusteella.
Aina ei ole helppoa astua ulos helluntailaissuomalaisen perheellisen heteromiehen mustavalkoisesta ja keskiluokkaisen turvallisesta kuplasta. Mutta muuta vaihtoehtoa ei minulla ole, kuin toimia Lähettäjäni opetuksen mukaisesti. Kuka sitten on lähimmäiseni? Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Se mitä minä olisin toivonut luokanvalvojani minusta löytävän, olisi ollut itsestään epävarman, kovin herkän, murrosikäisen, uuteen ja outoon ympäristöön joutuneen pojan, joka olisi kovasti tarvinnut tukea tilanteessa. Mutta hänelle olin ilmeisesti ensisijaisesti helsinkiläinen ja se, millainen hänen käsityksensä helsinkiläisistä oli. No hänkin on lähimmäiseni ja olen toki kaiken antanut anteeksi ja oppinut olemaan kiitollinen siitä, mitä hän tuli opettaakseni minulle.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Pastorin ajatelmia elämästä

Näitä on aina välillä tulla tupsahtanut mielen syövereistä fb-ystävieni iloksi, harmiksi tai mistä minä tiedän mitä niistä on ajateltu. Ja vaikka kukaan ei ole niitä pyytänyt kokoamaan, niin tänne minä ne nyt laitoin. Jos edes joku näistä 42 ajatelmasta onnistuisi synnyttämään ajatuksia, rohkaisisi tai ehkä vähän huvittaisi, niin ihan hyvä. Saa ihan vapaasti lainata ja laittaa kiertoon!

Umpihangessa etenee helpommin juosten kuin kävellen. Joten kannattaa pitää itsensä hyvässä kunnossa.

Säännöllinen liikunta ja päivittäinen ajan erottaminen Työnantajan läsnäolossa olemiseen lisäävät työtehoa, jaksamista ja opettavat käyttämään ajan oikein. Koskaan ne eivät ole mistään muusta pois!

Kerro joka päivä puolisollesi ja lapsillesi, miten arvokkaita ja rakkaita he ovat. Huomaat kiitollisuuden täyttävän omankin mielesi.

Kunnioita edellisiä sukupolvia ja heidän työtään meidänkin hyväksemme. Arvosta ja tue niitä, jotka nuoruuden voimassaan menevät taidoillaan, lahjoillaan ja viisaudellaan ohitsesi. Mutta älä silti jää menneeseen tai pelkää tulevaa, vaan ota tämä päivä haltuusi ja elä elämääsi nyt.

Ole rehellinen. Myös elämänohjeita antaessasi. Joten tunnustan reilusti, että kaikki ohjeet ovat eri lähteistä omaksuttuja. Mutta silti koeteltuja ja omassa elämässäni toimiviksi todettuja. Rehellisyys kannattaa aina.

Elä ja rakasta kuin viimeistä päivää ja samalla kuitenkin niin kuin eläisit ja rakastaisit aina ja ikuisesti.

Kun ei ole mitään viisasta sanottavaa, voi olla ihan hiljaakin.

Ainakin yhdet kohtuulliset yöunet ovat usein hyödyksi, ennen kuin vastaat saamaasi kritiikkiin. Varsinkin, kun koet kritiikin aiheettomaksi.

Jos yrität olla kaikille mieliksi, joudut luopumaan periaatteistasi ja arvoistasi, jotka ohjaavat toimintaasi. Pidä kiinni periaatteistasi ja arvoistasi, jos haluat olla sinut itsesi kanssa ja säilyttää mielenrauhasi.

Yritän jatkuvasti muistaa, ettei ole yhtään turhaa kysymystä, eikä yhtään väärää mielipidettä. Kysyä kannattaa aina, kun jotain ei ymmärrä. Parempi elää tietoisuudessa, kuin tietämättömyydessä.
Mielipiteillä rikastutat keskusteluja, tuot päätöksentekoon elementtejä ja avarrat toisten näkemyksiä. Muistetaan kuitenkin, että mielipiteet ovat mielipiteitä ja totuus on jossakin.

Tuoksut tarttuvat. Voit levittää lannan hajua tai kukkien tuoksua. Asenteet ovat kuin tuoksu. Nekin tarttuvat herkästi, jolloin ne joko houkuttelevat tai torjuvat. Siksi valitsen tänäänkin kukan tuoksun ja myönteiset asenteet.

Jos haluat elää mielekästä ja tyydyttävää elämää, pidä tasapainossa turvallisuutta tuottavat rutiinit ja rohkeus rikkoa rutiineja. Tapoja ja tottumuksia tarvitaan, mutta myös kykyä muuttaa niitä.

Aseta tavoitteet oikealle tasolle. Ei liian ylös, ettet koe jatkuvasti epäonnistumista ja riittämättömyyden tunnetta. Ei myöskään liian alas, että kehittyisit ja menisit eteenpäin.
Kun tavoite on juuri sopivasti oman tasosi ylärajoilla, niin elämässäsi on tarpeeksi haastetta ja kehityt jatkuvasti.

Hyväksy keskeneräisyytesi, puutteesi ja heikkoutesi. Suostu silti jatkuvaan kasvuun ihmisenä ja lähimmäisenä. Loppujen lopuksi huomaat, että keskeneräisyytesi, puutteesi ja heikkoutesi muuttuvatkin voimavaraksesi.

Älä tyydy vain mustaan ja valkoiseen, kun sinulle on annettu kaikki värit, sävyt ja mahdollisuus käyttää niitä. Käytä ja nauti väreistä elämässäsi!

Opettele tuntemaan voimavarasi ja pidä huolta siitä, että käytät voimiasi oikein. Voimasi on annettu siksi, että käyttäisit niitä, mutta tyhjällä tankilla et kauan jaksa. Muista tankata riittävän usein ja oikein!

Vaikka ikä onkin vain numeroita, niin hyväksy oma ikäsi. Muista, etteivät ikäisesi ole sinua vanhempia ja et enää ole samanikäinen itseäsi nuorempien kanssa. Älä vertaa itseäsi ja ikääsi muihin. Ole juuri sen ikäinen kuin olet ja tunnet. Näin vältät viidenkympin villityksen.

Sen on riitettävä, että teet parhaasi niillä lahjoilla, kyvyillä ja taidoilla, joita sinulle on suotu. Sanokoot, ajatelkoot tai vaatikoot muut mitä tahansa.

Oppiaksesi ja kasvaaksesi ihmisenä vietä aikaa itseäsi älykkäämpien, sivistyneempien ja kokeneempien seurassa kuunnellen ja kysellen. Pysyt samalla myös nöyränä ja opit itsekin jakamaan eteenpäin omasta henkisestä pääomastasi.

Opettelen olemaan tyytyväinen vähään, koska sitä minulla riittää. Paljon annetaan ilmeisesti niin kovin harvoille, joten siitä ei näytä riittävän jaettavaksi.
Onneksi armoa on tarjolla armon päälle ja se ei edes kulu eteenpäin annettaessa.

Vaikka olisitkin kaikin puolin pätevä ja osaava, vahva ja viisaskin, niin ota silti tarjottu apu vastaan. Jos aina torjut apua tarjoavat, et heitä löydä silloin, kun apua kipeimmin tarvitsisit.

Kun tiedostat oman keskeneräisyytesi ja siedät sitä, niin osaat sietää keskeneräisyyttä myös toisissa ja kykenet osoittamaan armollisuutta heille.

Opettele ottamaan kehut, kannustus ja kiitos vastaan iloiten ja talleta ne varastoon pahan päivän varalle. Niitäkin päiviä tulee ihan varmasti, ettei kukaan kehu, kannusta eikä kiitä.

Hyväksy se, ettet saa koskaan toista ihmistä ymmärtämään viestiäsi, tarkoitustasi, ajatuksenkulkuasi, mielipidettäsi, uskoasi tai huumoriasi niin kuin yrität ne sanoa, näyttää, jakaa tai elää todeksi. Ja sama toisinpäin, eli et koskaan voi täysin ymmärtää toisen ihmisen viestiä, tarkoitusta, ajatuksenkulkua, mielipidettä, uskoa tai huumoria. Voit kuitenkin kehittyä viestijänä, kun valitset avoimuuden, annat aikaa ja jaat elämääsi lähimmäisesi kanssa.

On mahtavaa, kun saa tehdä asioita ja työtä, johon sydän palaa ja jotka kokee omikseen. Samalla on hyväksyttävä, ettei voi ainoastaan syödä kermavaahtoa ja mansikoita kakun päältä. Kutsumuksen työhönkin kuuluvat kehälliset asiat, jotka on tehtävä ja hyväksyttävä. Kun näistä muodostuu tasapainoinen ja ehjä kokonaisuus, pysyy käyttökelpoisena ja jaksaa paremmin.

Elä, tee työtäsi, unelmoi ja rakasta, niin kuin eläisit täällä ikuisesti. Pidä huolta ihmissuhteistasi, perheestäsi, itsestäsi ja suhteestasi Jumalaan, niin kuin eläisit viimeistä päivää!

Mielipiteet ja niiden esittäminen eivät tarkoita oikeassa olemista tai totuutta. Joskus mielipiteesi saattavat osua oikeaan ja silloinkin useimmiten vahingossa. Mielipiteet eivät kuitenkaan ole koskaan vääriä. Niitä tarvitaan värittämään elämäämme ja ihmissuhteitamme.

Kauempaa näkee asioita paljon selvemmin ja kirkkaammin. Eikä kauempaa katsellessa lennä kurakaan silmille. (Ikänäkö opettaa!)

Matkaa on paljon helpompi taittaa ilman turhaa kuormaa. Kaikki se, mitä todella tarvitsemme kulkee kätevästi mukanamme sydämissämme.

Jos haluat kokea olevasi elossa ja nauttia kaikesta hyvästä, mitä sinulla on, kannattaa herätä aamulla aikaisin. Aamun seesteisyydessä ajattelet, tunnet ja elät vahvasti. Ja tiedät, että sinulla on pitkä päivä edessäsi elettäväksi ja iloittavaksesi.

Paras alku uudelle vuodelle olisi tabula rasa. Ei menneisyyden arpien, eikä tulevaisuuden harha- ja haavekuvien vankina olemista. Jospa pystyisin elämään tässä hetkessä ja heittäytyä nykyisyyteen uskalluksella ja ennakkoluulottomuudella. Itse en siihen pysty, mutta pyyntöni onkin, että voisin elää alkaneen vuoden johdatuksessa luottaen sokeasti Työnantajaani ja Luojaani!

Kun on tarpeeksi kuivaa, niin tarvitaan vain pienen pieni kipinä, hiljainen tuulenhenkäys, jotta tuli syttyy ja leviää! Joten älä pelkää kuivuutta elämässäsi. Sen kautta voidaan kulottaa uutta peltoa, joka tulee antamaan runsaan sadon.

Elämä pitää kyllä huolen siitä, että pysymme nöyrinä. Kesän helteisinä päivinä pöllyää lunta tupaan ja talven pakkasilla kärvistelet tuskallisissa helteissä. Toivottavasti kuitenkin riittävän usein elämämme olisi sopivasti plussan puolella, jotta toivo säilyisi.

Syvissä vesissä on vielä valtavasti tutkimatonta ja löytämätöntä elämää ja kauneutta.

Totuus ilman rakkautta on tappava ase. Rakkaus ilman totuutta jää etäiseksi, stratosfääriin. Totuus rakkaudessa tekee usein kipeää, mutta koituu parhaaksemme. Rakkaus totuudessa tulee ihon alle, parantaa, eheyttää ja tekee elämästämme elämisen arvoisen.

Olet saanut elämänkokemuksesi sitä varten, että voisit toimia kuuntelijana, rinnalla kulkijana, sielunhoitajana, mentorina, ystävänä ja lähimmäisenä. Elämänkokemuksesi on pääomaa, jota kannattaa käyttää ja jakaa yhteiseksi hyväksi. Jakaminen ei koskaan pienennä pääomaasi, vaan se on sijoitus, joka tuottaa aina voittoa kaikille osapuolille.

Kun kaipaat positiivista kannustusta ja rohkaisua, ole avoin ja pyydä sitä rohkeasti. Kiireiseen elämäntapaamme kuuluu se, ettemme pysähdy tarpeeksi pitkäksi aikaa toistemme kohdalle. Nykäise hihasta, laita viestiä tai soita, jos olen kulkenut ohitsesi huomaamatta, mitä tarvitset. Olen itsekin opettelemassa taitoa kertoa tarpeistani.

Itselleni sain syntymälahjana tiivisteet vialliset.
Siunaus karjalaisten geenien.
Avulla itkun poistuvat sielun kuormat liialliset.
Syyksi tarvitsen vain surun tai ilon, ison tai pienen.
Ovat siis elämäni keveyden salaisuudet:
kyyneleet surujen ja kyyneleet ilojen!

Mielipiteitä pitää mahtua maailmaan. Yli 7 miljardilla ihmisellä on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Mielipiteillä voidaan hajottaa tai rakentaa, haavoittaa tai parantaa. Kunnioituksen ja myönteisyyden kautta esitetyt mielipiteet rakentavat ja parantavat. Silloinkin, kun olemme eri mieltä.

Anteeksiantamus on dynamiitti, jolla räjäytät anteeksiantamattomuuden kalterit elämästäsi. Anteeksiantamus antaa sinulle vapauden ihmissuhteissasi, kutsumuksessasi, luovuudessasi, elämänilossasi, uskossasi ja vapauttaa sinut nauttimaan sielusi kyllyydestä elämästäsi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä antamalla anteeksi vapautat myös anteeksiantamuksesi kohteen! Koska olen saanut mittaamattoman paljon anteeksi, niin haluan siirtää lahjaksi saamani vapauden eteenpäin ja antaa anteeksi itselleni ja lähimmäisilleni. Kun olen saanut elää vapaudessa, en halua, enkä alistu, enää koskaan vangiksi.

Kun lapseni olivat pieniä, he kaikki nauttivat yhteisestä leikistämme ”Oops! I did it again”. Tuossa leikissä otin heidät kunkin vuorollaan syliini ja olin muka vahingossa pudottavinaan heidät. Samalla kuitenkin pidin heistä siten kiinni, että saatuaan vatsanpohjaansa vapaan pudotuksen tunteen, koppasin heidät syliini. Lapset nauttivat leikistämme ja niin minäkin. Voi miten hyvältä tuntui kokea lasten rajaton luottamus isäänsä. Heille ei tullut mieleenkään epäillä isän taitoa, lihaksia tai tahtoa ottaa heidät kiinni. Samalta minusta usein tuntuu elämässäni. Jumala sallii toisinaan minun nauttia vapaan pudotuksen tunteesta, mutta kuitenkin aina Hän on ottanut minut turvallisesti syliinsä juuri oikealla hetkellä. Lievästi korkeita paikkoja kammoavana ja putoamista pelkäävänä vapaan pudotuksen nautinto jää usein vähäiseksi, mutta sitäkin paremmalta tuntuu päätyä rakastavan Isän turvalliseen syliin. Nämä kokemukset ovat luoneet vahvan perustan uskolleni, että on olemassa Jumala, johon voin aina luottaa. Oppimani luottamuksen olen saanut siirtää myös tärkeimpiin ihmissuhteisiini, kuten avioliittoon. Kun tahdon luottaa puolisooni ja itse olen hänen luottamuksensa arvoinen, olemme suhteessamme vapaita ja pysymme siinä omasta vapaasta tahdostamme. Ihmisinä me petymme toinen toisiimme, puolisoinakin, ennemmin tai myöhemmin. Mutta on ollut mahtavaa oppia, että voimme armon avulla, joka konkretisoituu anteeksiantamuksena, löytää luottamuksen uudelleen ja uudelleen. Kun Jeesus sai osakseen rakkautta naiselta, jota muut pitivät syntisenä, Jeesus opetti: ”hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Koska olen saanut niin paljon anteeksi, niin Jumalalta, kuin rakkailtanikin, ei minulle jää muuta vaihtoehtoa, kuin rakastaa paljon. Ja yksi parhaimmista tavoista osoittaa rakkautta on luottaa ja olla luottamuksen arvoinen, tarvittaessa antaa anteeksi ja jälleen luottaa ja olla luottamuksen arvoinen. Olen toiminut koetestaajana jo vuosikymmeniä, joten voin suositella: luottamus = vapaus elää ja nauttia elämästä!

Miltei aina matkoillani olen joutunut kokemaan erilaisia pieniä tai vähän isompiakin vastoinkäymisiä, haavereita tai väärinymmärryksiä. Joskus olen valinnut väärän reitin, missä tiet ovat olleet mutkaisia ja kuoppaisia, olen myöhästynyt, hukannut ja unohtanut tavaroita, saanut naarmuja ja kolhuja, kokenut kulttuurien välisiä törmäyksiä ja sairastellut. Ja aika usein matkoillani on tullut kitkaa myös suhteeseen matkakumppaneideni kanssa. Kaikesta tästä huolimatta olen aina nauttinut matkoistani. Olen suorastaan rakastanut kerätä kokemuksia, oppia uutta, ihailla maisemia, tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin, elää rohkeasti ja ennakkoluulottomasti sen varassa, mitä pystyy itse kuljettamaan mukanaan. Päämääräkään ei ole olennainen, vaan parasta matkoilla on ehkä sittenkin se, että oppii luottamaan matkakumppaniin ja jakamaan hänen kanssaan kaiken, niin hyvät, kuin huonotkin hetket. 
Niin ja mitä tästä sitten haluan sinun ajattelevan ja ehkä oppivan. No ainakin sen, että elämäsi on matka. Joten nauti siitä yhdessä matkakumppanisi kanssa. Älä turhaan muistele menneitä vastoinkäymisiä, haavereita ja väärinymmärryksiä. Väärät valinnat, huonot reitit, naarmut ja kolhut, matkakumppaneiden väliset riidat ja muut negatiiviset kokemukset kannattaa kääntää elämänkokemukseksi, mahdollisuudeksi kasvaa. Naurakaa niille yhdessä ja nauttikaa matkasta, joka teille on annettu jaettavaksi. Niin minäkin teen. Nautitaan elämästä - matkasta, jonka päämäärän ainakin minä tiedän!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Pastori-Petrin vaalikone

Näin kunnallisvaalien alla, pohdin jälleen sitä, kenelle ääneni annan. Jostain syystä ajatukseni muljahtivatkin uuteen kuosiin. Huomasin ajattelevani, että minullahan on paljon ajatuksia, ideoita, mielipiteitä, arvoja ja kaiken lisäksi yksi arvokas ääni, joten kai jonkun pitäisi olla niistä kiinnostunut pyrkiessään edustajakseni Lahden kaupunginvaltuustoon. Mutta, mutta… Ei ole vielä yksikään edustajaehdokas kysynyt, mitä minä haluaisin edustajaltani. Joten ajattelin kertoa vähän itsestäni ja arvoistani ja katsotaanpa, ketkä ilmoittautuvat "vaalikoneeni" avulla ehdokkaiksi toimimaan edustajanani. Vaalikoneiden kysymyksiin vastaaminen antaa minusta kuvan, jonka mukaan olen punavihreäarvokonservatiivi tai sosialistinen kapitalisti… vai sittenkin kapitalistinen sosialisti.

Ohjeet edustajaehdokkaille: Laita niiden itseäni kuvaavien asioiden, arvojeni ja mielipiteideni perään, joissa katsot voivasi edustaa minua, vaikka rasti. Laske lopuksi rastit ja ilmoita niiden määrä minulle Facebookissa. Rohkeasti kaiken kansan nähden.

Olen
- 51-vuotias (  )
- helluntaiseurakunnan (  ) johtava pastori
- uudestisyntynyt kristitty (  )
- yksiavioinen aviomies (  )
- perheellinen (  )
- mies ja hetero (  )
- kolmen lapsen isä, joista kaksi on jo aikuisia, yhden ollessa vielä teini-ikäinen (  )
- paavolalainen, joka nauttii kaupungin keskustan palveluista (  )
- vahva vaikuttaja yhteisössäni satojen ihmisten elämässä (  )
- arvokonservatiivi (  )
- humaani ajattelija (  )
- Lahti Basketball'in kannattaja (  )
- lukija ja kirjaston aktiivinen asiakas (  )
- teatteritaiteen ja musiikin ystävä (  )
- kiihkeä oikeudenmukaisuuden puolustaja (  )
- rakastunut Lahteen (  )
- arvokas ja riitän (  )
- arvomaailmani nousee uskostani Jeesukseen Kristukseen. (  )

Mielestäni
- lapsiin ja nuoriin, sekä heidän parempaan tulevaisuuteen on panostettava (  )
- Lahdesta on tultava yliopistokaupunki (  )
- muotoiluinstituutin alasajo on valtava virhe (  )
- keskiasteen opintovaihtoehtoja on lisättävä ja/tai kehitettävä (  )
- koulujen viihtyvyyteen, oppimisrauhaan ja 0-toleranssiin kiusaamisessa on panostettava (  )
- ennaltaehkäisevään lapsi- ja nuorisotyöhön on satsattava tukemalla mm. kolmannen sektorin toimijoita (  )
- syrjäytymisen ennaltaehkäisemistä on mm. erityisopetukseen panostaminen (  )
- seniorikansalaisista on pidettävä entistä parempaa huolta, koska he ovat todellinen potentiaali yhteiskunnassamme, eivät taakka yhteiskunnalle (  )
- yksinäisyyden ehkäisemiseen on panostettava kaikissa ikäryhmissä ja elämäntilanteissa (  )
- yksikään lahtelainen ei saa syrjäytyä yhteisöstä (  )
- mielenterveysongelmaisilta ei saa leikata enää yhtään pois heidän tarvitsemista palveluistaan ja hoidoistaan (  )
- huume- ja päihdeongelmiin on puututtava entistä tarmokkaammin, erityisesti ennaltaehkäisevästi (  )
- turvapaikanhakijat kuuluvat Lahteen (  )
- kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus on rikkaus (  )
- rasismiin on saatava 0-toleranssi (  )
- kulttuuria, taiteita ja urheilua tarvitaan, mutta myös pienituloisille on saatava enemmän mahdollisuuksia päästä niiden piiriin harrastajina ja kuluttajina (  )
- Lahteen ei tarvita uutta taidemuseota, vaan panostetaan nykyisien kulttuurilaitosten ja toimijoiden tukemiseen ja kehittämiseen (  )
- kirjaston palveluiden pitää säilyä maksuttomina (  )
- mieluummin nostetaan kunnallisveroa, kuin leikataan vähäosaisten ja pienituloisten palveluita (  )
- mieluummin nostetaan kunnallisveroa, kuin tingitään koulutuksen laadusta (  )
- emme tarvitse pormestaria Lahteen (  )
- yrittäjyyttä on tuettava työpaikkojen saamiseksi Lahteen (  )
- joukkoliikennettä on kehitettävä ja hintoja on laskettava (  )
- keskustan pysäköintimaksut ovat liian kalliita (  )
- kaupungin keskustaa on kehitettävä ja se on pidettävä houkuttelevana ja elinvoimaisena (  )
- kolmannen sektorin toimijoita on tuettava entistä enemmän, koska niille on siirtynyt paljon erittäin tärkeitä tehtäviä kaupunkilaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi (  )
- kolmannen sektorin toimijoiden, joiden toiminta perustuu täysin vapaaehtoisiin lahjoituksien varaan, kiinteistöveroa on kevennettävä (  )
- voimme rohkeasti antaa myönteisen ja hyvän äänen kuulua Lahdesta, unohtamatta faktoja paikkakuntamme haasteista (  )
- Lahden imago muuttuu paremmaksi ihmisiin, koulutukseen ja yrittäjyyteen panostamalla (  )
- Lahti on keskellä kaikkea, joten tänne pitäisi houkutella lisää asukkaita riittävällä ja asiallisella uudisrakentamisella sekä kaavoittamisella (  )
- Päijät-Hämeessä on liikaa kuntia (  )
- Lahti on paras paikka ihmisen asua ja elää (  )
- avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto (  )
- ennen ei ollut paremmin, vaan ennen oli erilaista (  )
- olen ihan kelpo ihminen. (  )

Rastit yhteensä: ______

Kiitos, kun olit kiinnostunut siitä, kuka olen, arvoistani ja mielipiteistäni! Tsemppiä ja menestystä vaalityöhösi. Vai pitäisikö siteerata Isä meidän -rukousta ja pyytää sinulle, että tapahtukoon Jumalan tahto.