lauantai 22. syyskuuta 2012

Ohjaajasta ohjattavaksi


Tekstini muodostuu kahdesta luvusta. Ensimmäisenä lukuna on artikkelini, joka on julkaistu Help ry:n RV-lehden liitteessä. Toinen luku on työnohjaajani antama kotiläksy.

Luku 1
Elämäni varrella olen törmännyt monta kertaa asioihin, joihin suhtaudun näennäisen myönteisesti. Näennäisellä myönteisyydellä tarkoitan tilanteita, joissa koen jokun asian olevan hyvä jollekin toiselle, mutten itse koe sitä tarvitsevani. Näin suhtauduin myös työnohjaukseen.
Suurin este, joka esti aidon myönteisyyden, oli pelko siitä, että joku neuvoo minua. Tai ehkäpä vieläkin suurempi este oli pelko kohdata omat puutteensa elämänhallinnassa. Usko omaan elämänkokemukseen, osaamiseen ja riittäviin voimavaroihin esti oivalluksen, ettei työnohjaukseen hakeutuminen ole merkki kokemattomuudesta, osaamattomuudesta tai ainakaan huonosta elämänhallinnasta. Tällaisen asenteen kanssa ”jätkä on sen kun porskuttanut” eteenpäin ja pysynyt vielä hengissäkin.
Seurakunnan johtavana pastorina olin mielestäni hyvä esimies, kun tarjosin työnohjauksen mahdollisuutta kollegoilleni. Erään työpalaverin jälkeen kotimatkan aikana sain yhtäkkisen oivalluksen työyhteisön jäsenten tasapuolisesta kohtelusta. Tein vielä samana päivänä esityksen seurakuntamme vanhimmistolle, että seurakunta työnantajana mahdollistaisi ja jopa velvoittaisi kaikkien työntekijöiden hakeutuvan työnohjaukseen. Päätin myös antaa myönteisen esimerkin lähtemälle ensimmäisenä liikkeelle. Nyt meillä on suunnitelma jokaisen työntekijän työnohjauksesta.
Ensimmäinen myönteinen oivallus ohjattavaksi suostuttuani oli se, ettei kukaan sanele minulle, mitä minun pitäisi tehdä. Olen ottanut ohjauksen erinomaisena oppimiskokemuksena. Olen oppinut erittäin lyhyessä ajassa tuntemaan enemmän itseäni ja ymmärtämään toimintamallejani. Oman työn ja työtapojen tutkiminen, arvioiminen ja kehittäminen ovat olleet antoisa elämys. Työn, ajanhallinnan, työyhteisön ja sen johtamisen palikat loksahtelevat paikoilleen. Avoimessa ilmapiirissä käydyt keskustelut ovat mahdollistaneet asioiden nimeämisen, jäsentämisen ja kyvyn nähdä asioita uudesta näkökulmasta. Omat oivallukset ovat syntyneet avoimen ja rehellisen vuorovaikutuksen seurauksena. Ja mikä parasta; ne ovat omia löytöjä ja oivalluksia.
Tunne siitä, että olen hukkumassa töihin, jotka vyöryvät hallitsemattomina jo uniinkin, on kadonnut. Tilalle on tullut seesteinen tunne siitä, ettei niitä töitä nyt niin paljon olekaan. Töiden ja tehtävien priorisoiminen, delegoiminen ja yksinkertaisesti karsiminen ovat antaneet tietoisuuden, että työt ja ajankäyttö ovat asettumassa tasapainoon. Itsensä ja oman elämänhallinnan kriittinen tutkiminen on antanut valtavasti myös näkemystä, jota pastoreina voisimme hyödyntää seurakuntaa paimentaessa ja työyhteisöä johtaessamme. Itse toisia vuosia ohjattuani, on tavattoman rentouttavaa siirtyä asiakkaaksi.

Luku 2
Työnohjaajani pyynnöstä listasin, mitä olen löytänyt ja oivaltanut kesän ja syksyn 2012 aikana.
Näin yksinkertaisilla asioilla olen saanut ajankäyttöni kontrolliin, riittämättömyyden tunteen katoamaan, luovuuden ja aidon innostuksen palaamaan työhöni.
1) Töiden priorisoiminen. Joka maanantai aloitan työviikkoni kirjoittamalla alkaneen viikon pakolliset työt post-it lapulle. Ja hups! Niitä onkin yllättävän vähän. Suurin osa työtehtävistä ei kuulukaan priorisointilistalla kuin vasta toiseen tai kolmanteen luokkaan. Kun olen saanut tehtyä "must"-työt pois, niin aikaa on jäänyt yllin kyllin tehdä kaikkea muutakin olennaista ja tärkeää. Jopa mukavia ja luovuuttakin vaativia töitä. Ja mikä parasta - ilman stressiä.
2) Työyhteisön säännölliset palaverit. Eli delegointi toimii, enkä olekaan enää seurakunnan "ainoa" työntekijä!
3) Suurten linjojen aikatauluttaminen. Olen laatinut itselleni projektikalenterin jo vuodella 2013. Sinne olen merkinnyt joka kuukauden isot asiat sekä suurten projektien etenemisen.
4) Mustavalkoisuudesta luopuminen vapaapäivien ja lomien suhteen. Annoin luvan itselleni tehdä töitä silloin, kun se hyvältä tuntuu. Samalla kun luovuin stressaamisesta pitämättömien vapaiden suhteen, opin ottamaan tehokkaita taukoja ja nauttimaan tekemättömyydestä. Nyt näyttää siltä, että pidän paremmin vapaita, kuin koskaan ennen. Siitä huolimatta, että vapaapäivänäni annan flow'n vallata ja saatan tehdä töitä tunnin pari. Ihan vaan, koska se on kivaa!
5) Työympäristön rauhoittaminen. Hektisestä avotoimistosta on syytä siirtyä kodin hiljaisuuteen tekemään keskittymistä vaativia töitä. Puhelin, facebook ja sähköposti kiinni, musiikki soimaan ja olen jälleen löytänyt luovuuden sekä tehokkuuden.
6) Keskittyminen asioihin, joista todella pidän ja mihin koen intohimoa. Motivaatiota ei tarvitse etsiä ja innostuminen saa aikaan sen, että "pakkopullatyöt" tulevat tehtyä kiireesti pois olennaisen alta.
7) Itsestään huolen pitäminen. Liikunta, ruokavalio, riittävä uni, ihmissuhteista huolehtiminen, perheen keskellä oleminen ja riittävä läheisyys puolison kanssa voimaannuttavat ihmeellisesti.
8) Hengellisestä elämästä huolehtiminen. Olen varannut paremmin aikaa rukoukselle ja Sanan lukemiselle. Ja yllätys, yllätys. Se ei olekaan pois mistään muusta!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kirjoittamattomat säännöt

Tämän syyskauden kohu-uutinen on ollut kaukaloväkivalta. Tänään YLE Uutisten klo 18.00 Radio Suomen uutisissa aihe oli ykkösuutinen. Syylliset on kaivettu esiin ja rangaistukset astuivat voimaan. Toivottavasti asiasta todellakin opittaisiin.
Syksyn tapahtumat kaukalossa ja niistä syntynyt keskustelu heijastavat ympäröivää yhteiskuntaa ja sen ilmapiiriä. Syksyn uutisvirrasta olen päätellyt, että yhteiskunnassamme on joitakin ryhmiä, joilla on omat kirjoittamattomat säännöt. Ainakin jääkiekkopiirit ovat olleet sitä mieltä, että väkivallan ja siihen yllyttämisen tuomitsemiseen ei tarvita yhteiskuntaa ja sen lakia. Eikä siihen tarvita myöskään jääkiekon sääntökirjaa. Tuomiot ja sanktiot määritellään kirjoittamattomien sääntöjen perusteella. Sääntökirjahan kieltää väkivallan, mutta kirjoittamattomat säännöt sallivat koston, väkivaltaisen muistuttamisen, toisen ihmisen koskemattomuuden rikkomisen, henkisen ja verbaalisen alatyylisen toisen halventamisen ja niin edelleen.
Jos jääkiekossa ylin laki on kirjoittamattomat säännöt, niin missä muualla niitä on? Syksyn otsikoista voi poimia tällaisiksi yhteisöiksi ainakin vankilat, joissa tiettyihin rikoksiin syyllistyneet ovat kirjoittamattomien lakien takia kaikista alinta kastia. Ja tämä osoitetaan heille väkivallan avulla. Politiikassa, yritysmaailmassa ja virkamieskunnassakin tuntuu olevan näitä kirjoittamattomia sääntöjä. Parhaillaan käydään oikeutta kirjoittamattomien hyvä veli -sääntöjen ylitettyä räikeästi ihmisten oikeustajun. Tauluja ja piirroksia on myyty pitkin poikin ja kerätty sillä "maan tavan" mukaisesti taloudellista hyötyä. Huomaan suhtautuvani aika kitkerästi tällaisiin uutisiin. Ehkä oikeudenmukaisuuteni takia ja ehkä vähän kateudenkin. Voi kun minäkin kuuluisin johonkin sellaiseen yhteisöön tai minulla olisi sellainen asema, että voisin myydä asuntomme hyvään hintaan, hinaten kuitenkin vielä yhdellä sähköpostilla hintaa 100 000 euroa ylöspäin ja jatkaa tämän jälkeen asunnossamme asumista kohtuuvuokralla. Tosin kyseessä olikin tällä kertaa kirjoittamaton sääntö, joka osoittautui kestäväksi myös oikeuslaitoksen silmissä.
Itse olen törmännyt näihin kirjoittamattomiin sääntöihin koulumaailmassa, armeijassa ja työpaikoilla. Sekä myös itselleni niin rakkaassa seurakunnassa ja kirkkokunnassa, jossa olen kasvanut, elänyt ja tehnyt työtä. Suurin ongelma maan tavassa ja kirjoittamattomissa säännöissä on se, ettei niitä millään kaikki tiedä ja tunne. Näin ne saavat aikaan tilanteen, jossa kaikki eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Ne ovat siis synnyttämässä epäoikeudenmukaisuutta.
Mitä voin tehdä asialle? Mikä ratkaisuksi? Elämämme, toimintamme, keskustelukulttuurimme ja viestintämme avoimuus ja rehellisyys. Ainoastaan tunnistamalla yhteisöissämme vallitsevat kirjoittamattomat säännöt, tunnustamalla niiden ohjaavan toimintaamme ja päättämällä luopua niistä tai tehdä niistä kirjoitettuja sääntöjä, voimme olla synnyttämässä tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ensimmäinen askel on otettava itse ja vasta sen jälkeen voimme odottaa toisten seuraavan perässä. Ja se ensimmäinen askel on tunnistaa ja tunnustaa kirjoittamattomat säännöt ja tuoda ne valoon. Jos lähtisin nyt siitä liikkeelle!
Tällaisia hajatelmia (eli hajanaisia ajatelmia) uutisvirran keskeltä.
Kopioin tähän vanhan blogikirjoitukseni lokakuulta 2006. Silloin jääkiekkoon suhtautumiseni muuttui radikaalisti. Yksi ottelu, jossa yleisön kielenkäyttö, tavat, tapahtumat kentällä ja sen synnyttämät reaktiot, laukaisivat jääkiekkoallergian. Enkä ole kokenut ihmeparanemista vaivastani. Päinvastoin tämän syksyn aikana allergiani on muuttunut jo lähestulkoon sietämättömäksi. Kuriositeettina mainittakoon, että lokakuun 2006 allergiani laukaisi pelaaja, joka nyt oli osallisena tautini akuuttiin pahenemiseen apuvalmentajan tehtävässä. Näyttää siis siltä, ettei kuudessa vuodessa ole opittu yhtään mitään.

Kirjoitukseni "Nakkikioskitappelu" lokakuulta 2006:

Olimme eilen poikien kanssa katsomassa Jokerit-Tappara matsia. Mietin aika tosissani etukäteen, että miten toimin vastuullisena isänä tilanteessa, jos täysipäisinä itseään pitävät urheilijat alkavat ottaa nyrkein mittaa toisistaan. Ratkaisuni olisi ollut, että olisin marssittanut pojat ja itseni ulos pelistä. Lisäksi olisin tehnyt reklamaation ja vaatinut rahat takaisin sekä tehnyt tutkintapyynnön asiasta. Jokerit mainostaa otteluitaan koko perheen tapahtumina. Samaan aikaan peliyhtiö EA laittaa NHL-peliensä kanteen merkinnän, joka kieltää pelin pelaamisen alle 15-vuotiailta. Syynä on pelissä oleva väkivalta. Monissa peleissä ja elokuvissa ikäraja määritetään melko korkeaksi myös kielenkäytön takia. Eilisen pelin katsojien kielenkäyttö oli sitä tasoa, että koko perheen tapahtumaksi ei jääkiekkomatsia voi mieltää.
Miten perustelen viisivuotiaalle, että tuomaria voi haukkua miten törkeillä nimillä tahansa? Tuomarin tulisi edustaa pelissä auktoriteettia, jonka tehtävänä on huolehtia oikeudenmukaisuudesta, tasapuolisuudesta ja sääntöjen nuodattamisesta. Entä sen, että sivistyneet ihmiset seisaaltaan noussen pilkkaavat vastustajan pelaajaa, joka on sääntöjenvastaisen teon seurauksena maassa loukkaantuneena? Ja kaiken lisäksi tuo sääntöjen rikkoja on sankari, jota kannustetaan ja joka tervehtii yleisöä voittajan elkein? Miten selitän lapsilleni sen tosiasian, että sääntöjä ei tarvitse noudattaa, koska on olemassa toiset kirjoittamattomat säännöt joiden mukaan ensisijaisesti toimitaan? Kirjoittamattomien sääntöjen puitteissa on lupa pahoinpidellä, vahingoittaa, kostaa ja toimia omavaltaisesti poliisina. Miten saan pojat ymmärtämään, että nyrkkitappelusta nakkikioskin jonossa saa syytteen ja tuomion, mutta kaukalossa siitä saa sankarin maineen? Voivatko lapset käsittää, miksi seurojen ylin johto puolustaa rikosten sallimista kiihkein sanankääntein, kertoen kaiken olevan vain "koko perheen" viihdettä?
Tälle kaudelle SM-liiga teki viisaita ratkaisuja karsiessaan pois turhan mailahäirinnän ja muun epäasiallisen koiruuden. Milloin ollaan tarpeeksi rohkeita tekemään päätöksiä pelin saattamiseksi väkivallattomaksi tai laittamalla peleihin ikärajaksi K15?
Usein sanotaan, että humalatila paljastaa ihmisen todellisen luonteen. Olen huomannut, että todellinen luonne paljastuu myös jääkiekko-ottelussa. Hämmästellen olen katsellut ihmisten käyttäytymistä otteluissa. Miten paljon patoutumia, agressioita ja lapsellista käyttäytymistä meissä onkaan. Tunnustan pelkääväni sitä, mitä olen ihmisistä nähnyt jääkiekko-otteluissa. Se miten toimimme lätkämatsissa, toimii myös työelämässä, parisuhteessa, käyttäytymisessä liikenteessä, toisten kunnioittamisessa ja niin edelleen. Pelissä tuo käytös tulee esiin ehkä voimakkaammin, mutta minulle se paljastaa totuuden ihmisten käyttäytymisestä myös muualla. Mietipä, mitä tarkoittaa arjen keskellä ihmisessä se, että hänelle jääkiekkotuomarin synonyymi on miehen sukupuolielimen kaikki mahdolliset nimitykset. Entä se, kun maahan lyödylle huudetaan hävyttömyyksiä tai se että rikollinen ja väkivaltainen toiminta saa suosionosoitukset. Hämmästyksekseni huomasin, vaikka edelleen pidän urheilusta ja sen seuraamisesta, että joudun tunnustamaan, etten todellakaan nauti näkemistäni ja kokemistani asioista. Haluanko viedä lapseni K15 tapahtumiin kokemaan sellaisen hengen ja ilmapiirin vaikutusta, johon en voi sydämessäni samaistua? Tätä jään miettimään vakavasti.
Sitä paitsi minun luonteeni paljastuu myös peleissä. Ja se tarkoittaa sitä, että useimmiten suosikkini häviävät, koska isältäni perimän luonteeni mukaan, asetun useimmiten heikoimman puolelle. ;)

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Pastorilla on asiaa

Ihan vaan vinkiksi, että tekstejäni löytyy myös seurakuntani kotisivuilta. Heti etusivulla on linkki: Pastorilla on asiaa. Viimeisin kirjoitukseni käsittelee Kuninkaan tyttäriä ja poikia. =)

Iloista ja hyvää ystävänpäivää!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Rakkauspuhetta

(Iltahartaus 31.1.2012 YLE Radio 1)

Muutaman viimeisen vuoden aikana on puheisiimme ja uutisiin noussut toistuvasti sana vihapuhe. Erityisesti viime vuoden aikana vihapuheista uutisoitiin ja keskusteltiin valtakunnallisessa mediassakin runsaasti. Sana on myös arkipäiväistynyt, koska monet ajattelevat ihmiset miettivät kielenkäyttönsä ja etenkin asenteidensa rajoja. Itse kukin on varmasti joutunut pohtimaan, millainen tapa kommentoida asioita ja henkilöitä täyttää jo vihapuheen määritelmän. Syyksi vihapuheen yleistymiseen on nostettu sosiaalinen media ja internetin keskustelufoorumit. ”Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä”, sanotaan Raamatun sananlaskuissakin.

Todellisella vihapuheella edistetään ja oikeutetaan suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa. Sillä pyritään siis levittämään oppia, aatetta, järjestelmää, mielipidettä tai jopa uskontoa, joka asettuu toisella tavoin ajattelevien, elävien ja uskovien yläpuolelle. Näin ollen päätelmäni onkin, ettei vihapuhe ole lähtöisin sosiaalisesta mediasta, ei internetin keskustelufoorumeilta, vaan kyse on ihmisluonnon perusominaisuudesta, itsekkyydestä. Itsekkyydessä kyse ei ole vain siitä, että ihminen toimisi primitiivisten viettiensä vallassa pysyäkseen hengissä. Itsekkyys kätkee aina sisäänsä motiivin. Omalle itsekkyydelleni olen löytänyt motiiviksi ylpeyden, halun olla oikeassa. Joskus motiivina on myös ahneus. Anna mulle kaikki ja mieluiten heti, on saattanut lukuisat ihmiset suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Itsekkyyden taustalla voi tietysti olla myös rikkinäisyys, joka estää meitä kokemasta aitoa empatiaa toinen toisiamme kohtaan.

Profeetta Jesaja kehottaa Jumalan omaisuuskansaa oikeanlaiseen elämään ja suhteeseen Jumalan kanssa. ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.”

Kristittynä esikuvani on vain ja ainoastaan syntieni sovittaja, Jeesus Kristus. Hän ei koskaan syyllistynyt vihapuheeseen. Jeesus opetti seuraajilleen, että todellista Jumalan pelkoa on rakastaa Jumalaa yli kaiken, lähimmäistään kuin itseään sekä vihata syntiä. Jeesus itse osoitti käytännössä, ettei meillä ole lupaa vihata saati yllyttää toisia vihaamaan lähimmäistämme tai ihmisryhmää. Hän kohteli jokaista ihmistä yhtä arvokkaana ja tasa-arvoisena, koska kaikille kuuluu yhtä lailla Jumalan tarjoama ansaitsematon armo ja rakkaus. Jeesuksen rakkauden ja rakkauspuheen kohteeksi pääsivät niin syntiset, sairaat, vammaiset, vääräuskoiset ja –heimoiset, vähäosaiset, väärintekijät kuin menestyneet, onnistuneet ja terveet. Jeesuksen rakkaus kuului ihan jokaiselle, joka vain itse halusi sen vastaanottaa.

Yhä edelleen on voimassa kaikista suurin ja ainutlaatuisin rakkaudenosoitus ja sitä tarjotaan jokaiselle. Ainutlaatuiseksi tämän rakkaudenosoituksen tekee se, että sen kautta on mahdollisuus päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Ja miten yksinkertaisella tavalla. Ei tarvita mitään muuta, kuin: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.”

perjantai 6. tammikuuta 2012

Ja voittaja on...

Kiitos saamastani runsaasta palautteesta koskien kirjoitustani "I did it my way". Saamani palaute on ollut oikeastaan vain myönteistä. Jopa niin myönteistä, että olen ollut varsin hämilläni muutaman päivän. Jostain syystä tekstini mahdollisesti kielteisinä kokeneet eivät ole reagoineet mitenkään tai sitten kirjoitukseni henkilökohtaisuus on ollut sopivan aseista riisuvaa. Tarkoitukseni ei ollut saada myönteistä tai kielteistä palautetta, vaan herättää toivoa ja antaa mallia rakentavasta avoimuudesta. Palautteesta ymmärsinkin tämän toteutuneen joidenkin kohdalla.
Tekstini on käyty katsomassa ja mahdollisesti lukemassakin noin 362 kertaa. Palautetta suoraan blogiini antoi 19 henkilöä. Heidän lisäkseen facebookissa kommentoineita oli 36 ja tykkääjiä vielä tämän päälle 25. Privaattiviestejä ja sähköposteja on tullut muutamia. Sähköisen palautteen lisäksi olen käynyt myös antoisia keskusteluja kasvotusten ja puhelimessa asiasta.
Koitan vielä vastailla saamaani palautteeseen yleisesti ja joillekin laittanen myös privaatisti kiitoksia tai kommenttia.
Lupasin kaikkien palautteen antajien kesken arpoa huikean hienon palkinnon. Runsaan palautteen takia hellyin lisäämään palkintojen määrän peräti kolmeen.
Ensimmäisen arvonnen suoritin niiden kesken, jotka olivat kommentoineet suoraan blogiini. Toiseen arvontaan lisäsin ne, jotka kommentoivat facebookissa. Kolmanteen arvontaan pääsivät mukaan myös tykkääjät.

Palkinnot

1. palkinto
Philip Yancey'n kirja Mikä armossa on niin ihmeellistä? (Aikamedia)
Philip Yancey on suuri esikuvani "armon asiantuntijana". Olen lukenut hänen kirjansa etu- ja takaperin useita kertoja. Olen hänen kirjoistaan saanut valtavasti rohkaisua, lohtua ja ennen kaikkea uskoa siihen, että jokaisen on halutessaan mahdollista oppia tuntemaan Jumalan armo.
Philip Yancey: "Mikä sai Jumalan valitsemaan kieron Jaakobin mieluummin kuin tunnollisen Eesaun? Mikä sai hänet antamaan yliluonnolliset voimat Simson-nimiselle mozartmaiselle lurjukselle? Miksi Daavidista, pahaisesta paimenpojasta, piti koulia Israelille kuningas? Miksi Salomolle piti antaa suurenmoisen viisauden lahja, vaikka hänen isänsä oli rikkonut avion? Kaikkien näiden Vanhan testamentin kertomusten pinnan alla kuplii selvästikin armon pahennus, kunnes armo sitten Jeesuksen vertauksissa syöksähtää voimalla pintaan ja muokkaa moraalin maiseman uuteen uskoon."
2. palkinto
Mauri Viksténin kirja Ilmestysmajan ihme (Aikamedia)
Olen äärimmäisen etuoikeutettu saadessani palvella Lahden Helluntaiseurakunnassa armoitettujan opettajien, kuten Mauri Vikstén, jälkeen. Ilmestysmajan ihme kirjan nimenä ei anna mielestäni parasta mahdollista kuvaa kirjan armoa ja sovitustyötä korottavasta sanomasta. Olen harmitellut, etten koskaan oppinut tuntemaan edeltäjääni henkilökohtaisesti ja siksi olen erittäin kiitollinen siitä, että hänen puheitaan ja saarnasarjojaan on runsaasti saatavissa äänitteillä ja kirjoina.
Mauri Vikstén: "Miten valtaisa on tämä sovinnon oppi, jonka Jumala puhuu armoistuimelta! Hän sanoo aivan ennenkuulumattomia asioita. Tosin niiden, jotka ovat perustaneet kaiken oman kääntymisensä, parannuksentekonsa ja syntien tunnustamisen varaan, on sitä vaikea ymmärtää. Nämä ovat melkein mahdottomia sanoja sellaisille työläisille, jotka etsivät palkkaa ansioista.
3. palkinto
Sekoitus Fazerin makeisia ja suklaata. Ihan vaan sen kunniaksi, että Fazer oli ehdottomasti paras työnantaja urallani, ennen seurakuntien palvelukseen siirtymistä.

Arvonta suoritettiin loppiaisen kunniaksi perjantaina 6.1.2012. Onnettarena toimi Tiina Viinikkala. Onnetar muuten onnistui nostamaan toisen palkinnon kohdalla oman arpanumeronsa. Virallinen valvoja, joka sattui olemaan sama kuin onnetar, kuitenkin päätti, ettei perheenjäsenet saaneet osallistua arvontaan. Näin ollen palkinnot menivät seuraaville henkilöille:
1. palkinto (Yancey: Mikä armossa on niin ihmeellistä?) Johanna Lahtinen, Heinola
2. palkinto (Vikstén: Ilmestysmajan ihme) Merja Hakala, Vantaa
3. palkinto (Fazer makeiset) Jouni Koskela, Hong Kong
Onnea voittajille! Palkinnot saapuvat postissa ennemmin tai myöhemmin.

Muuten keskustelu jatkukoon ja avoimuus synnyttäköön edelleen avoimuutta.