lauantai 3. tammikuuta 2009

Sä et saa koskea muhun!

Jotakin on mennyt pahasti rikki yhteiskunnassamme. Puhdas, vilpitön ja aito välittämisen ja rakkauden osoittaminen fyysisin elkein on vaarallista. Tämän syksyn aikana jouduin useamman kerran tilanteeseen, jossa lähestyessäni alakouluikäistä lasta ja "laskeutuessani" hänen tasolleen viestittämään ohjeita tai avaamaan keskustelua tulin torjutuksi. Tilanteissa ensin kohosivat lapsen käsivarret suojelemaan kasvoja ja samalla suu syyti uhkauksen: sä et saa koskea muhun, mä haastan sut oikeuteen! Olen joutunut paljon pohtimaan, mikä tällaisen reaktion saa aikaan. Syitä on varmaan monia, mutta itse päädyin näihin kolmeen ajatukseen.
1) Lapsi on kokenut fyysistä väkivaltaa tai ainakin sen pelkoa
2) Lapsi on oppinut keinon, jolla hän voi murentaa aikuisen auktoriteettia
3) Lapsi on menettänyt luottamuksensa aikuista kohtaan

Jotakin on mennyt pieleen! Minun lapsuudessani perusturvallisuuttani lisäsi valtavasti se, että lähelläni oli aikuisia, joiden läheisyys oli myös fyysistä. En joutunut kokemaan aikuisten taholta väkivaltaa, enkä edes sen pelkoa. Luotin lähelläni oleviin aikusiin ja saatoin turvallisesti lähestyä heitä. Aikuinen oli auktoriteetti ja rajat loivat turvallisuutta elämääni. Rehellisesti on tunnustettava, että joidenkin aikuisten epäoikeudenmukaisuus pientä poikaa kohtaan sai aikaan sen, etten täysin luottanut ja kokenut oloani turvalliseksi heidän seurassaan. Mutta nyt kun katselen elämääni taaksepäin, tiedän heidänkin rakkautensa olleen ehdotonta vajavaisuuksistaan huolimatta.

Mitä sitten, kun nämä lapset, jotka eivät ole koskaan saaneet kokea puhdasta, vilpitöntä ja rakkaudellista fyysistä läheisyyttä ja turvaa elämässään, ovat itse vanhempia ja vastuussa yhteiskunnastamme? En tiedä, mutta monenlaisia skenaarioita olen ajatuksissani työstänyt aiheesta. Mutta koska kauhistelu ja pahan päivittely ei saa aikaan muutosta, niin sille tielle en halua missään tapauksessa lähteä.

Haluan säilyttää idealismini ja uskoa siihen, että valo voittaa. Kristittynä minun on kuitenkin huolehdittava siitä, että valoni on kirkas. Haluan elää puhdasta elämää valvoen itseäni, ajatuksiani ja eläen tilivelvollisena läheisilleni. Toivon saavani sinutkin mukaan talkoisiin! Enemmän kuin koskaan, ympärillämme olevat lapset tarvitsevat vastuullista, rakkaudellista ja luotettavaa aikuista lähelleen. Voit olla kristittynä ja aikuisena muuttamassa lähelläsi olevien lasten elämän suunnan tarjoamalla heille oikean mallin aikuisesta. Joskus minäkin olen täysin neuvoton, miten lähestyä lasta, joka ei uskalla kokemustensa kautta päästää aikuista lähelleen. Mutta periksi en silti halua antaa!

Toisenlaisen kuvan tämän päivän lapsista antaa ikävä vahinko, joka sattui uudenvuoden aattona Lahdessa. Poikien ampumasta raketista syttyi kaupan katto tuleen. Pojat kantoivat ryhdikkäästi vastuun ja toimivat ainoalla oikealla tavalla. Hälyttivät itse palomiehet paikalle ja vanhemmat avukseen. Ja vielä itse osallistuivat alkusammutukseen. Hienosti kannettu vastuu omasta virheestä. Minulle tuo pikku-uutinen antoi uskoa ja toivoa tulevista vastuunottajista!