sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Uusi mahdollisuus

Pisaran 5.12.2009 teksti

Raamatussa kerrotaan nuoresta miehestä, jolla oli paljon unelmia, haaveita ja mahdollisuuksia elä-mässään. Vanhempiensa kodissa hän sai viettää turvallista ja vaurasta elämää. Vanhemmat veljet keskittyivät talon töihin ja nuorukaiselle jäi aikaa nähdä näkyjä. Mutta tuli aika, jolloin nuo unelmat riistettiin häneltä.

Miehiä ja naisia, joiden unelmat ja haaveet murskattiin, on ympärillämme valtavasti. Seitsemän-kymmentä vuotta sitten maassamme elettiin aikaa, jolloin tuhansien ihmisten haaveet riistettiin lo-pullisesti taisteluissa. Tuhannet unelmat riistettiin verisesti. Toivonsa menettäneinä miehet rintamal-la katsoivat ylös taivaalle rukoillen ja etsien turvaa Jumalasta. Haaveet ja unelmat olivat kadonneet. Elämän lanka oli hauras ja tulevaisuus tuntematon.

Raamatun kertomuksen Joosef näki kaivosta ehkä vain tumman taivaan ja tähdet sitä valaisemassa. Samaa taivasta katsoivat nuoret sotilaatkin seitsemänkymmentä vuotta sitten. Ja saman ovat koke-neet tässäkin ajassa monet elämänsä raunioilla olleet. Mistä tulee apu? Joosef odotti isänsä tulevan ja pelastavan hänet. Miehet rintamalla odottivat taisteluiden päättyvän. Murskattujen unelmien rau-nioilla olevat odottavat saavansa jostakin elämäänsä jälleen tulevaisuuden ja toivon.

Pimeimmässä yössä, taivaalla tuikkivat tähdet muistuttavat meitä uudesta aamusta. Jossakin on kirkkaampi valo, jota tähdet heijastavat. Jos saisit sen verran toivoa, että jaksaisit odottaa uuteen aamun, uuteen mahdollisuuteen. Jumala on uusien alkujen Jumala. Hän voi antaa meille uskon tule-vaan. Uudet unelmat, haaveet ja mahdollisuudet.

Joosef sai uuden mahdollisuuden. Hän antoi anteeksi ja pelasti perheensä. Sotiemme veteraanit an-toivat omalla panoksellaan meille itsenäisyyden ja mahdollisuuden nykyiseen hyvinvointiimme. Sinunkin kipusi ja hätäsi voi muuttua voitoksi. Raamattu lupaa sinulle: ”Elämäsi valo kohoaa kirk-kaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu. Sinä saat olla luottavalla mielel-lä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta, sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa.”

tiistai 13. lokakuuta 2009

Mihin uskot?

Pisaran 10.10.2009 teksti

Ihailen ihmisiä, joista näkee heidän uskovan. Heidän uskonsa voi kohdistua aatteisiin, ihanteisiin, tieteeseen, ihmisen hyvyyteen tai eri uskontoihin. Usko ihmisen elämässä saa aikaan toivoa ja antaa elämälle sisällön. Usko ajaa ihmisiä eteenpäin ja saa toimimaan uskomiensa asioiden ja aatteiden puolesta. Toivottavasti olemme laittaneet uskomme ja toivomme oikeisiin ja kestäviin arvoihin.
Viimeisen parin vuosikymmenen aikana monet opit ja ismit ovat osoittautuneet toimimattomiksi. Ihmiset olivat kiinnittäneet uskonsa niihin paremman, oikeudenmukaisemman ja tasapuolisemman elämän toivossa. Kun muurit ovat murtuneet, johtajat syösty vallasta on ensin riemuittu uudesta ja odottamattomasta vapaudesta. Mutta hetki vain ja ihmisten mielet on täyttänyt tyhjyys. Mihin nyt uskon ja mikä antaa elämälleni suunnan ja sisällön?
Kun järjestelmät, aatteet ja ideologiat eivät toimineetkaan, jää jäljelle usko omiin kykyihin ja voimiin. Emme enää jaksa välittää ympärillämme olevista asioista, yhteiskunnasta tai edes läheisistämme. Itsekkyydestä on tullut uusi uskon lähde ja eteenpäin ajava voima. Ensin itsekkyytemme motiivina on elossa pysyminen. Ja loppujen lopuksi meille ei enää riitä mikään. Menestys ja voitot on maksimoitava ja silti ihminen ei ole tyytyväinen eikä löydä rauhaa itselleen.
Mitä sitten, kun itsekkyys saa läheiset, oman perheenkin, voimaan pahoin? Tai kun ura katkeaa ahneuteen ja liian pitkälle menneeseen itsekkyyteen? Eikä kukaan vie täältä mukanaan elämämme päättyessä yhtään mitään. Itsekkyytemme seurauksena ei jää jäljelle mitään kestävää.
Onneksi saamme suunnata katseemme uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään Jeesukseen. Hän antoi meille mallin uskosta, jota ei tarvita kuin sinapin siemenen verran ja silti sen avulla voimme saada elämäämme sisällön. Tulevaisuuden ja toivon. Ja tehdä omalta osaltamme maailmasta epäitsekkäämmän paikan. Rakastaen toinen toistamme.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Pisaran 6.6.2009 käsikirjoitus

Menestys

Toivon menestyväni elämässäni. Kaikessa mihin ryhdyn, ja mitä olen jo saanut aikaiseksi, on motiivina halu menestyä mahdollisimman hyvin. Elämme yhteiskunnassa, joka tukee menestymisen kulttuuria. Koulut ja oppilaitokset laitetaan arvojärjestykseen ja valintoja opiskelupaikan suhteen tehdään sen perusteella, millaiset menestymisenmahdollisuudet koulunkäynti ja opiskelu antavat. Työpaikka- ja uravalinnat ohjautuvat myös menestymisedellytysten mukaan. Harrastuksenikin saattavat olla sen kaltaisia, että niissä tai niiden kautta on tarve menestyä. Jopa ihmissuhteitamme voi ohjata menestymisen tarpeemme. Mitä kristinuskomme perusta, Raamattu, puhuu menestymisestä? Uskomme esikuva Mooses rukoili Jumalalta: Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt. Onko siis Jumalan mielen mukaista elää menestyksekästä elämää?

Elämme maailmassa, jota ohjaavat pitkälti materialistiset arvot. Mittaamme menestystämme rahalla, omaisuudella, titteleillä, ystäviemme määrällä tai heidän vaikutusvaltaisuudellaan, saamallamme julkisuudella tai huomionosoituksilla. Kristilliset hyveet, joiden perustana ovat usko, toivo ja rakkaus, tuntuvat olevan kaukana tämän ajan arvoista. Oikeamielisyys, kohtuullisuus, nöyryys, tasa-arvoisuus, heikkojen puolelle asettuminen, omastamme antaminen, rehellisyys ja muut kristilliset hyveet tuntuvat hyviltä vain, jos niiden avulla saavutamme julkisuutta ja menestystä. Kovalla työllä, päämäärätietoisuudella, ahkeruudella ja meille annetuilla lahjoilla itse kukin voi menestyä inhimillisillä mittareilla mitattuna. Mutta Jumala ei mittaa, niin kuin ihmiset mittaavat. Raamatusta löydämme myös Jumalallisen menestymisen mittarin. Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon. Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra.

Suurin menestystekijä elämääni ja iankaikkisuuttani varten on sittenkin yksinkertaisesti se, että tunnen ikiaikaisen ja kaikkivaltiaan Jumalan ja hänen tahtonsa. Silloin palkintonani on iankaikkinen elämä Kristuksessa.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Sovitus

Pisaran 11.4.2009 teksti (tulee ulos YLE TV1:ltä la 11.4. klo 17.10)

Vain hetki siitä, kun tuo mies oli satojen ihmisten keskipisteenä. Juhlittuna sankarina, odotuksien täyttäjänä, messiaana ja vapahtajana. Hänen nimensä oli tuhansien huulilla. Hänen elämästään, teoistaan ja puheistaan kohistiin. Vuosisatojen odotus oli päättymässä. Uusi kuningas oli tullut.

Jokaisella meillä on tietty elämänvaihe, jossa koemme olevamme tärkeitä. Ympärillämme on ihmisiä, jotka tarvitsevat meitä ja osaamistamme. Perheemme ei tule toimeen ilman meitä. Työyhteisössä osaamistamme arvostetaan. Harrastuksiemme kautta elämänpiirimme laajenee. Aktiivisuutemme yhteisöissä ja yhteiskunnallinen suuntautumisemme antavat meille aseman, jossa meihin luotetaan. Olemme suosittuja.

Nyt tuo mies lepäsi haudassaan. Kaikkien hylkäämänä ja vihaamana. Hän petti lupauksensa. Vihollinen oli edelleen vallassa, eikä hän noussutkaan vastustamaan valloittajaa. Vääränä profeettana tai messiaana hänet oli ristiinnaulittu häpeällisellä tavalla.

Suosiomme vähenee vääjäämättä ikääntyessämme tai elämämme rakenteiden pettäessä. Nuoremmat menevät osaamisessa ja aktiivisuudessa ohitsemme. Lapsemme elävät jo omaa elämäänsä tai ehkä avioero vei puolisot erilleen. Kokemuksemme jää häviölle. Elämänpiirimme supistuu. Emme enää voi sanoa olevamme tärkeitä kuin lähimmille omaisillemme ja ystävillemme. Saatamme menettää toisten ihmisten luottamuksen. Pahimmillaan meidät hylätään, kielletään ja unohdetaan.

Kolmantena päivänä mies katosi haudastaan. Jotkut ajattelivat hänen seuraajiensa ryöstäneen ruumiin. Sadat miljoonat uskovat hänen nousseen kuolleista ja ovat näin ymmärtäneet hänen todellisen sanomansa. Tuo mies, Jeesus, sovitti maailman synnit. Sinunkin.

Vaikka olisin suosioni huipulla tai kaikkien hylkäämänä, tiedän että sovitus on voimassa ja kuuluu minullekin. Tai jos olen elämäni voimassa, niin haluan silti tehdä ylösnousseen kanssa sovinnon.

”Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.”

Sovinto kaikkivaltiaan kanssa valmistettiin ristillä ja se on voimassa tänäänkin.

torstai 5. helmikuuta 2009

Mistä tunnet sä ystävän?

Käsikirjoitukseni ystävänpäivänä 14.2.2009 klo 17.10 YLE TV1:llä esitettävään Pisaraan

Ystävyys määritetään kahden ihmisen väliseksi yhteistyöksi ja palvelevaksi käyttäytymiseksi. Ystävyyden kokeminen ja ystävien läsnäolo tyydyttävät sosiaalisia tarpeitamme. Ystävät kokevat molemminpuolista mieltymystä toistensa seurasta. Todellinen ystävyys syntyy, kun ajattelemme enemmän toisen parasta kuin omaa etuamme. Odotamme ystävän olevan rehellinen ja empaattinen.

Elämänkaaremme eri vaiheissa tarvitsemme vaihtelevan määrän ystäviä ympärillemme. Viimeistään päiväkodissa tai esikoulussa syntyvät ensimmäiset ystävyyssuhteet. Aktiivisen nuoruuden ja aikuisuuden vuosina saatamme kerätä ympärillemme paljon ystäviä. Iän myötä elämänpiirimme jälleen pienenee ja osaamme arvostaa sitä, että meillä on edes yksi todellinen ystävä lähellämme.

Vuosien varrella olen tutustunut satoihin ihmisiin. Mutta tunnenko heidät ja tuntevatko he minut, kuten ystävien tulee tuntea toisensa? Todellisen ystävän kanssa voisin istua vierekkäin sanomatta sanaakaan ja silti vaivaantumatta. Ystävälleni kertoisin epäonnistumiseni, murheeni, huoleni siinä kuin voittoni, iloni ja onnenikin. Hänelle olisin valmis antamaan anteeksi senkin, että hän pettää luottamukseni. Ystävän takia olisin valmis unohtamaan omat aikatauluni ja korvaamattomuuteni. Yhtäkkiä huomaankin satojen ihmisten joukon supistuneen kovin pieneksi. Mutta onneksi sentään jäljelle jäi muutama ystävä tai ainakin yksi.

Jeesus sanoi: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.”

Herra, anna minulle voimaa rakastaa, niin kuin sinä rakastat minua. En aina osaa rakastaa edes kaikista läheisimpiäkään, en ystäviäni. Ja kuitenkin sinä opetit meitä siunaamaan ja antamaan anteeksi niillekin, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Tiedän, etten siihen aina pysty, mutta kiitos että saan turvata armoosi. Kiitos ystävistäni. Jumala, anna minunkin olla ystävä ystävyyttäni tarvitseville. Aamen.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Sä et saa koskea muhun!

Jotakin on mennyt pahasti rikki yhteiskunnassamme. Puhdas, vilpitön ja aito välittämisen ja rakkauden osoittaminen fyysisin elkein on vaarallista. Tämän syksyn aikana jouduin useamman kerran tilanteeseen, jossa lähestyessäni alakouluikäistä lasta ja "laskeutuessani" hänen tasolleen viestittämään ohjeita tai avaamaan keskustelua tulin torjutuksi. Tilanteissa ensin kohosivat lapsen käsivarret suojelemaan kasvoja ja samalla suu syyti uhkauksen: sä et saa koskea muhun, mä haastan sut oikeuteen! Olen joutunut paljon pohtimaan, mikä tällaisen reaktion saa aikaan. Syitä on varmaan monia, mutta itse päädyin näihin kolmeen ajatukseen.
1) Lapsi on kokenut fyysistä väkivaltaa tai ainakin sen pelkoa
2) Lapsi on oppinut keinon, jolla hän voi murentaa aikuisen auktoriteettia
3) Lapsi on menettänyt luottamuksensa aikuista kohtaan

Jotakin on mennyt pieleen! Minun lapsuudessani perusturvallisuuttani lisäsi valtavasti se, että lähelläni oli aikuisia, joiden läheisyys oli myös fyysistä. En joutunut kokemaan aikuisten taholta väkivaltaa, enkä edes sen pelkoa. Luotin lähelläni oleviin aikusiin ja saatoin turvallisesti lähestyä heitä. Aikuinen oli auktoriteetti ja rajat loivat turvallisuutta elämääni. Rehellisesti on tunnustettava, että joidenkin aikuisten epäoikeudenmukaisuus pientä poikaa kohtaan sai aikaan sen, etten täysin luottanut ja kokenut oloani turvalliseksi heidän seurassaan. Mutta nyt kun katselen elämääni taaksepäin, tiedän heidänkin rakkautensa olleen ehdotonta vajavaisuuksistaan huolimatta.

Mitä sitten, kun nämä lapset, jotka eivät ole koskaan saaneet kokea puhdasta, vilpitöntä ja rakkaudellista fyysistä läheisyyttä ja turvaa elämässään, ovat itse vanhempia ja vastuussa yhteiskunnastamme? En tiedä, mutta monenlaisia skenaarioita olen ajatuksissani työstänyt aiheesta. Mutta koska kauhistelu ja pahan päivittely ei saa aikaan muutosta, niin sille tielle en halua missään tapauksessa lähteä.

Haluan säilyttää idealismini ja uskoa siihen, että valo voittaa. Kristittynä minun on kuitenkin huolehdittava siitä, että valoni on kirkas. Haluan elää puhdasta elämää valvoen itseäni, ajatuksiani ja eläen tilivelvollisena läheisilleni. Toivon saavani sinutkin mukaan talkoisiin! Enemmän kuin koskaan, ympärillämme olevat lapset tarvitsevat vastuullista, rakkaudellista ja luotettavaa aikuista lähelleen. Voit olla kristittynä ja aikuisena muuttamassa lähelläsi olevien lasten elämän suunnan tarjoamalla heille oikean mallin aikuisesta. Joskus minäkin olen täysin neuvoton, miten lähestyä lasta, joka ei uskalla kokemustensa kautta päästää aikuista lähelleen. Mutta periksi en silti halua antaa!

Toisenlaisen kuvan tämän päivän lapsista antaa ikävä vahinko, joka sattui uudenvuoden aattona Lahdessa. Poikien ampumasta raketista syttyi kaupan katto tuleen. Pojat kantoivat ryhdikkäästi vastuun ja toimivat ainoalla oikealla tavalla. Hälyttivät itse palomiehet paikalle ja vanhemmat avukseen. Ja vielä itse osallistuivat alkusammutukseen. Hienosti kannettu vastuu omasta virheestä. Minulle tuo pikku-uutinen antoi uskoa ja toivoa tulevista vastuunottajista!