maanantai 4. elokuuta 2008

Nähdään Lahdessa!

Kirjoitukseni keskiviikon 6.8.2008 Nurmijärven Uutisiin.

Isoäidiltäni opin jo pikkupoikana, mikä ero on jäähyväisillä ja näkemisen toivottamisella. Ehkäpä isoäitini ajatuksissa oli hieman karjalaista taikauskoisuutta, mutta tätä oppia olen itsekin pyrkinyt toteuttamaan. Ikävä kyllä elämääni on kuulunut myös jäähyväisten hetkiä. Jäähyväisiin liittyy lopullisuus ja peruuttamattomuus. Raamattu antaa meille kuitenkin toivon, ettei jäähyväistenkään tarvitse olla aina lopullisia. Meille on annettu toivo, joka kantaa yli kuoleman rajankin. Syntien sovituksen vastaanottaneilla ja Jumalan lapsiksi syntyneillä on elämässä jälleennäkemisen toivo. Vaikka täällä joudunkin jättämään hyvästit rakkailleni ja läheisilleni, toivoni on siinä, että saan kerran yhdessä heidän kanssaan elää iankaikkisesti palvellen Jumalaani. ”Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: - Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.”

Nyt ei kuitenkaan ole vielä jäähyväisten aika, vaan isoäitini opetuksen mukaan, nyt on aika sanoa: näkemiin! Sain viettää nurmijärveläisenä seitsemän lihavaa vuotta ja asua erinomaisessa kotikunnassa. Opin tuntemaan loistavia ihmisiä ja omalta osaltani sain olla vaikuttamassa kuntani ja sen ihmisten elämään. On ollut ilo elää kanssanne. Kiitos kirjoituksistani saamasta palautteesta. Elämäni jatkuu Lahdessa helluntaiseurakunnan pastorina, mutta toivon silti näkeväni sinut tulevaisuudessa. Jos en enää täällä ajan rajan tällä puolen, niin toivottavasti iankaikkisuudessa Jumalan lasten joukossa.