maanantai 18. helmikuuta 2008

Korkein voima

Kautta aikojen ihminen on ihaillut voimaa. Ennen teollista vallankumousta, yhteiskuntamme koneellistumista, ihmiset ihailivat luonnossa ilmenevää voimaa. Voima on synnyttänyt kummallisen tarpeen kilpailla, mittailla voimia. Meitä kiinnostaa, kuka on vahvin tai nopein, kenen hevonen tai auto on nopein. Luonnonvoimien rinnalla ihmisen voimat ovat varsin mitättömät. Läpi ihmiskunnan historian olemme pyrkineet valjastamaan luonnonvoimat käyttöömme: eläinkunta, tuli, vesi, tuuli, maalämpö, atomien yhdistäminen tai halkaiseminen ja monet muut fysiikan lait ovat jo hallussamme. Mitä kaikkea ihminen voi hallita turvallisesti aiheuttamatta itselleen ja luomakunnallemme vahinkoa? Minua puhutteli muutaman viikon takainen uutinen, jossa kerrottiin Kiinan äärimmäisen kovasta talvesta. Luonnonvoimien tuhoja tutkiessaan kansan johtomiehet joutuivat tunnustamaan, etteivät he voi luonnonvoimille mitään. Samat johtajat olivat antaneet tiedemiehille tehtäväksi ratkaista miten pienentää sateen, pilvien ja saastesumun todennäköisyyttä Pekingin olympialaisten avajaisten aikana. Ihmiskunta ja luomakunta eivät aina kykene rauhanomaiseen yhteiseloon.

Uskon, että luomakunnan voiman lähde on Jumala. Hän on sanallaan kaiken luonut ja lauluntekijää myötäillen uskon, että ”Hän säät ja ilmat säätää”. Voin olla turvallisin mielin. Kaiken luoja on myös kaiken ylläpitäjä ja vaikka ihminen on mitätön Jumalan kaikkivaltiuden äärellä, niin tiedän Hänellä olevan vain hyvät ajatukset ihmiskuntaa kohtaan. Hänen hyvä tahtonsa ilmeni siinä, että saamme vastaanottaa sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa. Sovitettuna haluamme elää sopusoinnussa Luojamme ja toinen toistemme kanssa. Ja ymmärrämme oman asemamme luomakunnassa. Sen Jumalasta lähtöisin olevaa voimaa emme koskaan voi täysin ymmärtää, hallita tai vangita. Voima on sittenkin korkeimmassa kädessä.