lauantai 14. huhtikuuta 2007

Jaksetaan unelmoida

Unelmat ovat Jumalan antama lahja meille. Nekin unelmat, joihin on vain niin helppo uppoutua ja joista jälleen palataan hetken pakomatkan jälkeen todellisuuteen. Minulle näitä arjesta pakenemisen unelmia olivat aikanaan varhaisen nuoruuden kaukoihastukset, haaveet koripalloilijan urasta, eri ammateista ja haaveet ainaisesta auringosta ilman jäätä, lunta tai pakkasta. Kaukoihastus vaihtui lähirakkauteen, koripalloilijan uran sijasta haavelein koripallovalmentajan urasta, ammattihaaveet vaihtuivat todellisuuteen työssä, josta tuskin koskaan haaveilin ja ainainen aurinko ilman talveakin on paljon lähempänä todellisuutta kuin vaikkapa 25 vuotta sitten. Kiitos ilmastonmuutoksen.
Myös ne unelmat, joita kohden olen määrätietoisesti ponnistellut, ovat toivottavasti meille Jumalan antamia. Toisinaan havahdun miettimään, mistä unelmani, jotka minua ajavat eteenpäin, ovat lähtöisin. Jos ne eivät olisikaan Jumalasta, niin kuinka turhia ne silloin olisivatkaan! Siitä huolimatta, että saattaisin saavuttaa hetkellistä kunniaa, mainetta ja menestystä, ei sillä olisi merkitystä elämän suurien kysymysten kannalta.
Paavali oli sisäistänyt omassa elämässään, mihin hänen unelmiensa ja koko elämänsä tuli perustua. "Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista." (Fil. 3: 7-11.)
Kun unelmani ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa ja pyrin kohti unelmiani Jumalan johdossa, saan nähdä, kuinka ne toteutuvat. Tälläkin hetkellä elämässäni, työssäni, perheessäni ja seurakunnassani lukuisat unelmani ovat jo toteutuneet, ovat toteutumassa tai odottavat toteutumistaan. Minun ansioni tässä ovat olemattomat. Salaisuus on siinä, että kunnia kuuluu kaikesta yksin Kristukselle. Minä olen saanut oppia tuntemaan Kristuksen ja olen nähnyt elämässäni Hänen ylösnousemisensa voiman. Viimeisen vuoden aikana enemmän kuin koskaan ennen.
Nämä mahtavat kokemukset auttavat minua jatkamaan eteenpäin ja säilyttämään unelmani. Tai oikeastaan unelmoimaan vielä lisää!