tiistai 21. marraskuuta 2006

Lintu vai kala?

Oletko muuten koskaan miettinyt, millaisen vaikutelman annat itsestäsi tavatessasi lähimmäisiäsi? Millaisen viestin välität arvomaailmastasi, elämäntilanteestasi, luonteestasi ja asenteistasi? Minä mietin tätä usein.

Harmittavan usein olen löytänyt itseni siitä ryhmästä, joka reagoi asioihin ja tilanteisiin aina ensin kielteisesti. Sama näkyy kohtaamisissa lähimmäisten kanssa. Viestini on turhauttavan usein varsin kielteinen. Satunnaisissa kohtaamisissa ei siksi olekaan mikään ihme, että jätän luultavimmin aika huonon kuvan itsestäni. Siihen luotan, että ihmiset joiden kanssa minulla on etuoikeus viettää enemmän aikaa, muodostavat hieman myönteisemmän kuvan arvoistani, elämäntilanteestani, luonteestani ja asenteistani.

Kateellisena olen seurannut joitakin tuntemiani ihmisiä, joista huokuu ympärillä oleviin aito ja todellinen myönteisyys. Valoisuus ja positiivisuus antaa heidän elämästään ja persoonastaan myönteisen todistuksen. Heidän seurassaan on hyvä olla. Myönteisyys tarttuu ja saa uteliaaksi; mistä heidän positiivisuutensa nousee?

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että joskus valoisilta ja myönteisiltä näyttävien ihmistenkin kohdalla totuus on jotain muuta, kuin ensivaikutelman synnyttämä illuusio. "Moni kakku päältä kaunis..." Aitous, rehellisyys ja avoimuus ovat ehdottomasti myönteisempiä asioita, kuin hyvä roolisuoritus ja vilpillinen positiivisuus.
Olenko siis lintu vai kala? Kumpaa levitän ympärilläni oleville ihmisille; myönteisyyttä vai kielteisyyttä?

Erittäin mielelläni välitän myönteistä viestiä arvomaailmastani, elämäntilanteestani, luonteestani ja asenteistani olemalla aito, rehellinen ja avoin. Joskus se johtaa siihen, että sydämestäni nousee huokauksia, askeleeni painavat, nokkani on porossa ja maani on myyty. Juuri niissä hetkissä tiedän elämästäni näkyvän aidosti, rehellisesti ja avoimesti todellinen arvomaailmani, elämäntilanteeni, luonteeni ja asenteeni. Uskon niiden myös silloin parhaiten välittyvän lähimmäisilleni. Minun heikkouteni on Jumalalle mahdollisuus kasvaa suureksi elämässäni.

Summa summarum
Arvomaailmani voit lukea apostolisesta uskontunnustuksesta
Elämäntilanteeni on lähes täydellinen. Ihana perhe, paras puoliso, upea seurakunta, koti parhaalla paikalla Suomessa, saan palvella Jumalaa, elän mielenkiintoista elämää ja asiat eivät koskaan ole olleet paremmin elämässäni. Luonteeni on tasoittunut. Tiedän vahvuuteni ja osaan käyttää niitä. Heikkouteni olen myös tunnistanut ja niitä yritän kehittää. Parhaiten ehkä luonnettani kuvaavat termit oikeudenmukainen, rehellinen, avoin, empaattinen, huolehtiva ja mukavuudenhaluinen. Asennettani voin kuvata neljällä asialla:
Ora et labora
He died for me - I'll live for Him
Gal. 2:20
Room. 9:16

perjantai 17. marraskuuta 2006

Näytit mulle tien!

Miltei kahden vuoden sitkeä puurtaminen kannatti. Ruokavalioni ja ruokailutottumuksieni remontilla sekä aktiivisella liikunnalla pääsin niskan päälle taistelussani. Sain kuin sainkin kuriin verenpaineeni ja korkeat sokeriarvot. Lisäpalkintona taistelussa saavutetusta voitosta sain miltei parikymmentäkiloa kevyemmän vartalon. Oli erittäin palkitsevaa kuulla diabeteshoitajan onnittelevan, kun sokeriarvoni olivat palanneet normaaleiksi. Mutta kuten arvata saattaa, niin psyykkeeni ei kestänyt menestystä, vaan palkitsin saavutukseni vähentämällä liikuntaa, unohtelemalla säännölliset ruokailuajat ja myös kontrollini katosi ruokavalion suhteen. Yllättävän kauan painoni on pysynyt "alhaalla", mutta jokusen ajan jälkeen huomasin jälleen vyöni kireydestä, että keskivartalo oli jälleen pääsemässä voitolle. Voi miten nöyryyttävää on tehdä ryhtiliikettä kerta kerran jälkeen.

Nyt olen jälleen saanut ruokailutottumukseni ja ruokavalioni miltei kohdalleen. Samoin liikuntamäärä on jo tyydyttävällä, jopa hyvällä tasolla. Tuntuu muuten todella hyvältä, kun askelmittari ilmoittaa askelten määrän ja pitkäkestoisen liikunnan olevan riittävällä tasolla. Projektini nimesin "kesäksi kuntoon" ja voin iloisena todeta sen olevan hyvällä alulla.

Terveyden ylläpitämisen lisäksi pitkät kävelylenkit ovat olleet jälleen valtaisaa terapiaa kaiken työn ja touhottamisen keskellä. Even mp3-soitin taskuun, Nikke mukaan ja raittiissa loppusyksyn illassa askeltaminen on saanut ajatukseni jälleen liikkeelle. Toisinaan matka taittuu neuvoa käydessäni Työnantajani kanssa. Mahtavaa on ollut kuulla pitkästä aikaa Jumalan puhetta. Moni asia on jo loksahdellut paikalleen. Toisinaan taas missiot, visiot ja kaikenlaiset näyt ovat vallanneet ajatukseni. Niitä on ollut hyvä kaikessa rauhassa käännellä, väännellä ja antaa Jumalalle arvioitaviksi.

Aivan erityisen siunaava oli viimeinen lenkkini. Askeleitani vauhdittamaan olin valinnut Petran ylistysmusiikkia. Yhdessä laulussa on kohta, joka suomeksi taitaa mennä suurin pirtein näin: "Taivaasta maan päälle astuit, näytit mulle tien." Vasemman jalan iskeytyessä basarin tahtiin maahan, havahduin yht'äkkiä ajatukseen, että Jeesus on minullekin näyttänyt tien astuessaan taivaasta maan päälle. Hän viitoitti tien pelastukseen ja iankaikkiseen elämään. Kiitollisena ymmärsin olevani todella etuoikeutettu, kun olen tuolle tielle armosta päässyt. Samalla kiitin siitä, että Hän on viitoittanut myös sen tien, jota kuljin eilen, kuljen tänään ja vielä huomennakin. Siis tämän tien, jota elämäksi myös kutsutaan. Hetkessä mielestäni pyyhittiin pois kaikki epävarmuus ja -tietoisuus siitä, mikä on Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa elämälleni. Miksi sitä olen hapuillen etsinyt ja tuskaillen kysellyt? Sillä tiellä jo olen ja sen loppua en vielä ole nähnyt. Siksi voin täysin luottavaisin ja levollisin mielin elää elämääni, kulkea tietäni ja valloittaa omakseni kaikki ne lupaukset, jotka minulle Sanan mukaan kuuluvat.

Paavalin tavoin, voin nyt todeta että kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. (Fil. 4: 13.) Saan elää kaikin tavoin tyydyttävää elämää, kun kuulen Jumalani puhuvan. Tänään tiedän ja jo tunnenkin, että Hänen lupauksensa tulevat täyttymään. Minunkin elämässäni. Ja jo hyvin pian. Minun tehtäväni on vain ottaa haltuun se kaikki, mitä hän on varannut elämääni varten.