torstai 28. syyskuuta 2006

"Pojasta polvi paranee"

Mikä on mahtanut olla syynä, kun joku on keksinyt ottaa käyttöön sanonnan paranevasta polvesta? On olemassa monia sanontoja, joille ei löydy muuta käyttöä, kuin ärsyttää niillä lähimmäisiä. Mutta ylpeänä isänä en voi kuin todeta, miten suuri totuus tähän viisauteen sisältyy. Lapsilla on valtava merkitys ja vaikutus elämässäni. Vaikka olen aina nauttinut roolistani isänä ja iloinnut lapsistani, en koskaan varmasti ole ollut näin onnellinen siitä, että saan olla isä kolmelle ihanalle lapselleni. Toivottavasti voin antaa heille elämiseen oikeita rakennusaineita ja kasvattaa heitä selviämään omasta elämästään mahdollisimman vähin kolhuin. Silti mietin usein, että saldoni on sittenkin enemmän plussan puolella; olen saanut heiltä enemmän, kuin olen heille kyennyt antamaan.
Mitä olen heiltä saanut? Ehkä suurin lahja on se, että he ovat itsetuntoni eheytymisen takana. Äsken kiersin katsomassa nukkuvia lapsiani ja olin pakahtua ylpeydestä, rakkaudesta ja kiitollisuudesta. En suinkaan ajattele, että lapseni olisivat yhtään sen ainutlaatuisempia, lahjakkaampia, älykkäämpiä tai kauniimpia, kuin lapset keskimäärin. Silti voin tyytyväisenä jälleen suoristaa selkääni, röyhistää rintaani ja nostaa leukaani, todeten kuinka erinomaiset geenit olenkin heille voinut antaa.
Evelle on annettu taiteellisuutta, kauneuden tajua, piirtämisen lahja ja musikaalisuuttakin. Ihailen myös Even kykyä perehtyä antaumuksella niihin asioihin, jotka häntä kiinnostavat. Isän sydäntä koskettavat pienet kahdenkeskiset hetkemme, jolloin voin hänelle viestittää hänen olevan isänsä ylpeydenaihe.
Nautin Jeren liikunnallisuudesta, joukkuepelaajan luonteesta ja periksiantamattomasta asenteesta pelikentällä. Ja miten tunnollinen hän on periaatteissaan; ensin läksyt ja karkit säästöön. Ja vaikka kyseessä on kunnon "äijä", on hänelle annettu roppakaupalla herkkyyttä ja empatiaa.
Jose nuorimpana on tietenkin jonkinlainen kaikkien lellikki. Naurattaja, joka nauttii huumorista, ronskeista jutuista ja naurusta. Ehkä se johtuu iästä tai sitten luonteesta, että uusien asioiden oppiminen ei tunnu tuottavan suuria ongelmia. Avoimuus, ennakkoluulottomuus ja luottavaisuus kuvastavat hänen piirteitään. Josella on myös mainio musiikkimaku. Tuntui jännältä, kun eilen autossa GrooveFM:ltä tuli Al Jarreaun biisi. Hetken Jose sitä kuunteli ja totesi , että onpa laulajalla hyvä ääni ja tapa laulaa. Ei tainnut tietää isin levyhyllystä löytyvän kaikki Alin levyt.
Analysoidaan joskus muulloin sitten niitä heikkouksia ja pieniä puutteita, joita heissä löytyy. Nyt en vain voi muuta kuin iloita ja olla äärettömän kiitollinen siitä, millaisen lahjan olen lasteni kautta Jumalalta saanut. Kiitollinen olen myös Tiinalle siitä, että geenisekoituksemme on näin valtavan onnistunut. Pojasta (ja tyttärestä) polvi todellakin paranee.

keskiviikko 27. syyskuuta 2006

Ratkaisevaa ei ole mitä ihminen tahtoo tai ehtii...

Vanha afrikkalaisen sananlaskun mukaan aikaa saa lisää siten, että istuu puun alle varjoon sitä tekemään. Mitä ilmeisimmin tätä toteuttavat sikäläisessä kulttuurissa miehet, kun naiset samaan aikaan kantavat vedet, jauhavat jauhot, viljelevät maan ja ruokkivat lapset. Joka tapauksessa oppimisen arvoinen viisaus.
Tämä syksy on mennyt kaoottisissa tunnelmissa. 24/7 ei ole vielä riittänyt alkuunkaan. Seurakunnassa on meneillään hyvä aktiivinen vaihe. Rukoushuoneen remontit, vakuutusten ja hankintojen kilpailuttaminen, toiminnan kehittäminen, kirpputorin ylläpitäminen ja käytännön työt, kotisivujen päivittäminen, liikuntakerho, nuortenillat, Gospel Cafe, kokoustoiminta, oma henkilökohtainen hiljentyminen/rukous/Sanaan paneutuminen ja saarnojen valmistaminen vievät työajan tehokkaasti. Lisäksi Avainmedian vastuut vt. toiminnanjohtajan apuna sekä muut vastuut herätysliikkeen yhdistyksissä ja edustuksissa nappaavat sitten vapaa-ajasta reilun osan. Samaan konkurssiin mahtuvat vielä taloyhtiön vuosikorjaukset, omien lainojen uudelleen järjestämiset sekä poikien synttärit. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kaupanpäälle vielä oman periaatteeni noudattaminen, eli ajan antaminen perheelle ja omille harrastuksille. Ihmekös tuo sitten, että välillä unet ovat jääneet vähiin.
Tätä kirjoittaessani kuulen pienen äänen sisälläni sanovan: "Laiska töitään luettelee." Jotenkin tuo ääni kuulostaa hämmästyttävän paljon isäni ääneltä. Hänellä on ehtymätön varasto viisauksia, niin omia kuin lainattuja. Tällä iällä voin jo vaientaa tuon äänen ja rehellisesti tunnustaa olevani laiska. Siksi oli luvallista tehdä "laiskan lista", eli lista töistäni, joilla puolustelen pitkää taukoa blogiin kirjoittamisessa. Valtavasta kiireestä ja monista töistäni huolimatta, olen ilokseni huomannut, miten tasapainoista ja onnellista elämä on. Siitä huolimatta, etteivät tunnit päivässä eivätkä päivät viikossa meinaa millään riittää. Eli kaikesta kaoottisuudesta huolimatta syksy on ollut valtavan hyvää ja siunattua aikaa elämässäni. Kun elämä on opettanut olemaan ottamatta stressiä siitä, ettei kaikkea ennätä eikä onnistu tekemään, niin on paljon helpompi antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä omat rajansa. (Huom! katso sivun ylälaidassa oleva Sananpaikka Room. 9: 16.) Silti tiedostan vahvasti, ettei tällaista monijakoisuutta voi kestää jatkuvana olotilana. Siksi rukoukseni onkin, että voisin olla tarpeeksi herkkä ja nöyrä näkemään, kuulemaan ja kokemaan, mitkä ovet Jumala avaa ja mitkä ovet Hän sulkee. Haluan olla myös tarpeeksi rohkea kulkeakseni Hänen avaamistaan ovista. Siitä olen varma, että elän aikaa, jossa Jumala avaa ja sulkee ovia elämässäni. Mielenkiintoista ja jännittävää!!!
Loppukommentti: Olen puolivakavissani suunnitellut järjestäväni tutustumiskäyntejä pienen helluntaiseurakunnan pastorin elämään ja työhön. Ihan vain siitä syystä, että niin usein kuulen rakkailta seurakuntalaisiltanikin kommentteja, että mitä se pastori mahtaa oikein tehdä sunnuntain saarnavuorojen välillä. =)